Tässä on Joanna Merivirta. Hän on perhetavoitteinen nuori neiti, joka toimii ensimmäisen legacyni ensimmäisenä henkilönä.



Joanna muutti kaunialaan, isoimmalle tontille jonka rahalla sai. Valitettavasti hänelle jäi rahaa vain muutamaan tärkeään tavaraan: jääkaappiin, pöytään jonka päällä on puhelin, lavuaariin ja wc-pyttyyn. Sen jälkeen rahaa jäi hyvin niukasti.



Ensimmäisenä Joanna tapasi lehdenkantajan, joka ei tainnut olla oikein kiinnostunut itse Joannasta. Eikä Joannakaan voi sanoa kiinnostuneensa hänestä, koska hän oli teini, niinkuin lehdenkantajat aina.



Piti tilata pitsa. Ei tässä muukaan auttanut. Täytyi vain toivoa, että sieltä saapuisi joku komistus, joka voisi  Joannan kanssa jatkaa sukua. Sitäpaitsi pitsakin varmaan tekisi hyvää.



Äh! Se olikin vain vaaleatukkainen ruma nainen, joka ei sanonut kuin "tässä pitsas", ja häipyi. Tyyppi ei kelpaisi lapsen morsiammeksi, saati sitten Joannan mieheksi. Niin rumat hiuksetkin!



Sillä välin naapurit ovat tulleet moikkaamaan uutta tulokasta. "Tuo pitsaa syövä mies on kyllä aika  komea..." , ajattelee Joanna syödessään omaa pitsan palastaan. Miehen mielessään ei kylläkään taida tällä hetkellä liikkua mikään muu kuin pitsa ja sen kalorit.



"Heh hehhee!", nauraa Joanna. Miehellä näyttää olevan hyvä huumorintaju ja hyvät vitsit. Muille hän ei kerkeäkään puhua, kun kuuntelee loistavia vitsejä. Kuitenkin, kun Joanna menee vessaan, kerkee miekkonen häipätä täyden mahansa kanssa. Paras mies tähän mennessä, hän ajattelee.



Joanna saa kovaksi harmikseen kuitenkin huomata ettei tämä Jouko niminen mies edes omista puhelinta! Joanna huokaisee syvään. Hänen pettymyksensä on karvas.

Löytääkö Joanna koskaan itselleen sopivaa miestä?
Kauanko hänen täytyy odottaa unelmiensa prinssin saapumista?
Riittääkö hänellä raha usiin tavaroihin?

Valitettavasti tästä ekasta osasta tuli näin lyhyt. Kommenttia?